LOPPU VAI ALKU?
Pihla Öhvin kädenjälkiä vuosilta 1993-2012
Tunnen olevani kuvataiteilijana eräänlaisessa käännekohdassa:
Pohdin tällä hetkenä enemmän mahdollisuuksiani kuvittajana kuin
kuvataiteilijana.
Taidenäyttelyni kysyy: loppu vai alku? Vaikka tämä onkin
ensimmäinen näyttely, joka esittelee näin laajasti tuotantoani, pohdin sitä
onko se myös viimeinen? Tällä hetkellä pohdin sitä, olenko halukas jatkamaan
julkista esiintymistäni kuvataiteilijana taidenäyttelyiden muodossa?
Olen kotoisin Leipeeltä. Maalaiskylä ympäröivine luontoineen,
jossa olen lapsuuteni ja nuoruuteni viettänyt on vahvasti vaikuttanut
taiteilijaidentiteettiini. Minusta tuli kuvataiteilija siitä huolimatta, että
nuorena eniten pelkäsin sitä, että minusta tulee Helene Schjerfbeckin kaltainen
naistaiteilija, joka elää jossain yksin ja unohdettuna. Pitkään piilottelin
kuviani, koska pelkäsin, ettei kukaan niitä ymmärrä.
Olen ollut pienestä pitäen halukas seikkailemaan ja
kahlaamaan ojissa ja metsän syvyyksissä. Samoin teoksissani on nähtävissä
’tämän seikkailijan’ vaikutus. Monista alkuperäiskansoista ja vieraista
kulttuureista on tullut vaikutteita kuviini. Olen yhtä kotona sademetsässä,
kuin missä tahansa, missä olen lähellä luontoa. Ihmisen sivistys, jatkuva
kehittyminen, kasvu ja uuden oppiminen ovat myös minulle tärkeitä arvoja.
Erilaisista tekniikoista yhteisen kokonaisuuden luomisen koin
haastavana tehtävä. Minulla on aikaisemmin ollut sellainen pelko, ettei eri
tekniikoilla tehtyjä kuviani voisi koskaan esittää samassa tilassa. Nyt tahdoin
kyseenalaistaa näkemykseni: Haluan näyttää näyttelyvieraille kurkistuksen siitä
miten monitahoinen olen kuvan tekijänä ja taitelijana.
Olen viehättynyt yhtä hyvin viivan mustavalkoisesta
ilmaisuvoimasta, kuin värien ja pintojen yhteissoitosta. Uusin aluevaltaukseni
on tekstiili. Olen kokeillut kuvan tekemistä vapaasti ompelemalla, kirjomalla
tai applikoimalla, jo nämä tekniikat antavat laajan mahdollisuuksien kirjon.
Tähän näyttelyyn pääsi mukaan vain kaksi applikoiden tehtyä tekstiilityötä.
Ehkäpä tulevaisuudessa kannan päälläni takkia, jossa
kuvittamani hahmot ilakoivat. Kuva voi saada yhtä hyvin muodon paperilla,
tekstiilissä tai tietokoneella. Vanhat vaatteet voivat muuttua myös
käsitetaiteeksi; vintiltä löytyneet hellyttävät lasten vanhat vaatteet saavat ihan uuden ulottuvuuden
tauluissa, muuttuen osaksi sisustusta tai osaksi uutta luovaa taideilmaisua.
Olet sydämellisesti tervetullut taidenäyttelyyni! Ja ilahdun
suuresti jos kerrot ajatuksistasi, jotka heräsivät näyttelyä katsoessasi.
Helsingissä 15.12.2012
Pihla Öhvi
